Osakan vilkkaiden kauppakatujen kiertelyn jälkeen kiertelimme Kyoton buddhalaisia temppeleitä (tera) ja shintopyhättöjä (shinja). Joskus turistin on vaikea tehdä eroa näitten välillä, siksi laitan tänne niistä erikseen sivut. Temppeleiden japanilaiset nimet päättyvät tavallisesti päätteisiin -ji tai -in, kuten esim. Kinkaku-ji, Ryoan-ji, Senso-in. Usein on kyse isoista temppelialueista, joilla on useita eri rakennuksia eli päätemppelin lisäksi useita alatemppeleitä, pagodeja ym. Temppelialueilla on hienoja puutarhoja, joista lisää puutarhablogissani, esim. Ninnajin sammal- ja kivipuutarha, Ryoanjin kuuluisa kivipuutarha.
Yllä oleva on Kiotossa sijaitseva Kinkakuji eli Kultainen temppeli tai paviljonki. Se ei ollut alunperin temppeli - siksi se poikkeaakin muista temppeleistä aika paljon. Sen rakennutti 1397 vuoden paikkeilla kolmas shogun Ashikaga Yoshimitsu asunnoksi - tai sen osaksi - eläkepäiviään varten. Siitä tuli temppeli hänen kuolemansa jälkeen 1408. Kultaiseen temppeliin liittyy Yukio Mishiman romaani, suomalaiselta nimeltään Kultainen temppeli (englanniksi Temple of Golden Pavillion). Nuori munkki poltti temppelin 1950-luvulla, ja romaani kertoo hänen tarinaansa. Japanilaiseen tyyliin temppeli on rakennettu uusiksi kuten niin monet muutkin.
Yllä oleva kuva on Daigon temppelialueelta Kiotosta etelään. Luulimme, että tämäkin alue on museoaluetta vain, mutta yhtäkkiä näin parin nuoren munkin juoksevan vesisankkojen kanssa kaivolle.
Daigon alueelta löytyi miellyttäväksi yllätykseksemme monissa julisteissa esiintyvä paviljonki ja kaarisilta. Kuvissa tosin on syksy ja hehkuva ruska. Daigon alueella olisi ollut ylempi temppeli kukkulan huipulla, mutta sinne asti emme lähteneet. Sen sijaan jatkoimme Inariin, joka on shintopaikka - eli kuvia sieltä eri postauksessa. Sitä ennen kävimme alueella Sanboin-rakennuskompleksissa, joka risteili hienon puutarhan ympäröimänä samalla tavoin kuin alla oleva Ninnaji. Sanboinissä ei saanut kuvata. Sanoboin oli mm. Toyotomi Hideyoshin (1536-1598) suosikkipaikkoja, ja hän piti kirsikankukkajuhlia täällä.
Ninnaji-alueella on myös monta eri rakennusta. Tässä niistä kaunein, josta oli mahdoton saada mitään yleiskuvaa, sillä se itsekin koostui useista eri rakennuksista, joita yhdistivät katetut käytävät. Eli kannattaa muistaa laittaa lämpimät sukat jalkaan, jos tänne on menossa. Kengät nimittäin jätetään sisääntuloon eikä täällä ollut tohveleita, kuten joissain muissa temppeleissä. Oli hieman pakkasen puolella meidän käydessämme, mutta talviaurinko lämmitti mukavasti puukäytäviä, jotka muutenkin tuntuivat mukavilta sukkajaloille. Temppelirakennusten ympärillä oli kivi- ja sammalpuutarha.
Kiotossa oli vuodenvaihteessa sen verran viileää, että välillä sateli lunta. Alla Shoren-in, jonne poikkesimme kävelyreitillä Heian jingu -- Chion-in. Niistä kuvia uudenvuoden yhteydessä.
En aivan onnistunut saamaan vaaleanpunaisia kamelioita lumihiutaleiden kanssa samaan kuvaan.
Kiotossa temppeleitä oli yllin kyllin. Yhtenäkin iltana korttelikylpylästä puolen kilometrin matkalla majapaikkaamme palatessani lähdin yrittämään eri kautta kuin tavallisesti ja eksyessäni löysin pari hienon näköistä temppeliä, jotka eivät olleet edes kartallani. Niin paljjon niitä juuri sillä seudulla ja Kiotossa on. Itse asiassa kuusi päivää Kiotossa on omiaan aiheuttamaan temppeleiden yliannostuksen, miten hienoja ne sitten ovatkin. Minne vain menee, huomaa yhtäkkiä olevansa jossain temppelissä. Näin käy vaikkapa vilkkaalla ostoskujalla.
Kuvauta itsesi temppelin edessä! Kioton keskustan Teramachi ("temppelikaupunki") on vilkas kauppakatujen ja risteävien katettujen ostoskujien viidakko, jossa yhtäkkiä ostosgalleriassa kauppojen välissä siellä täällä onkin temppeli tai shintopyhättö. Suomalainen lähetyskirkkokin Teramachista löytyi Sinivalkoinen-kahviloineen.
Matkan viimeisenä iltana Tokiossa ehdimme Sensoji-temppeliin ennen sulkemista. Yllä sen mahtava Kaminari-portti, joka on tuttu matkaoppaista. Joka kerta Tokiossa käydessämme olemme sinne palanneet - sen verran vaikuttava tuo alue on. Sensojille johtava katu on kauppakuja, joka on täynnä kaikenlaista pientä kivaa halpaa japanituliaistavaraa (omiyake), jota muuten on Tokiosta hankalampi löytää ja jota voi tunkea täysien laukkujen nurkkiin vielä viime hetkellä. Laitan tavaroista kuvia eri viestiin. Alla lisää Sensojin alueelta kuvia.
Lisää temppelikuvia:
Vuoden 1999 matkan kuvia Sensojin alueelta
Ninnajin sammal- ja kivipuutarha 2006
Ryoanjin kivipuutarha 2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti