2.3.07

Japanin makakit - Japanese macaques 2006/07



Tapasimme Japanin makaki-apinoita (Macaca fuscata) kolmessa tai oikeastaan neljässä paikassa matkamme varrella.


Ensimmäisen makakivierailumme teimme Kioton Arashiyamaan. Apinapuisto oli yllä olevan kuvan sillan takana nousevalla Iwatayamalla eli Iwatayama vuoren laella. Apinapuiston kartta.



- Täällä valvon minä!



-- Ja minä nukun... zzz



- Mitähän äitin turkista löytyy?





- Mmm meheviä kirppuja!




Apinoita sai syöttää, mutta vain kun oli itse häkissä! Häkin ulkopuolella ne eivät tulleet kerjäämään ruokaa ihmisiltä eivätkä muutenkaan lähelle kuin vahingossa keskinäisten nujakoiden pyörteissä.



Tähän kuvaankin tuo yksi tuli, kun puistovahti halusi ottaa meistä kuvan kamerallamme ja heitti pähkinän apinalle, että se tulisi kuvaan! Hienot näkymät yli Kioton. Kannatti kavuta ylös!



Seuraavan kerran tapasimme makakeja Jigokudanissa eli Helvetin laaksossa, jonne Yudanakan ryokanin isäntä toi meidät parin kilometrin päähän. Loppumatka oli metsäpolkua. Alla oleva kylpyläryokan on toisella puolen laaksoa kuin apinapuisto. Sinne kylältä tuleva tie oli suljettu autoilta lumen takia. Vähän sellainen Henkien kätkemä -tunnelma?



Jigokudanissa makakit ovat ottaneet tavakseen lämmitellä kuumissa lähteissä. Vaikka ei lämpötila sitä vaatisikaan, tapaavat ne mennä veteen, koska puistovahdit heittävät jyviä lähteeseen niille. Ne kuulema käyvät kylpemässä myös ylläolevan ryokanin kuumissa altaissa vieraiden kanssa.






Palasimme kävelemällä toista tietä Yudanakaan. Matkamme varrella oli Shibun kylpyläkylä ja oikaisimme Onsenji-temppelin kautta. Meitä vastaan tuli japanilainen seurue, jotka hokivat "saru, saru" eli apina, apina... Hautausmaalle ehdittyämme näimme, että siellä todella olikin apinoita!



Uuden vuoden aikaan ihmiset olivat tuoneet haudoille ruokaa ja sakea ja apinat etsivät niitä sieltä. Yksikin äkäisenä heitti tyhjän lasin kiveen niin, että se hajosi. Ei tainnut olla enää sakea!



Viimeinen apinatapaaminen oli Tokiossa Uenon eläintarhassa. Siellä niitä varten oli Apinavuori, eli iso kallio, jonka koloissa ne nukkuivat ja kirputtivat toisiaan. Arashiyamassa ja Jigokudanissa niiden sukulaiset elivät isolla alueella metsässä keskellä elävää luontoa, eikä kummassakaan niitä pitänyt aitojen sisällä muu kuin se, että ne saivat päivittäin ruokaa tietyssä paikassa. Aidat eivät niitä pidätelleet, vaan pikemminkin olivat ihmisiä varten etteivät menisi alueelle maksamatta sisäänpääsymaksua.



Uenossa mielenkiintomme kohdistui alla oleviin kavereihin ja laitteeseen... "Odottakaa kirputusvuoroanne! Nyt menossa 0.0:s asiakas"?

No, teksti näytön alla sanoo "apinan paino" ja toinen härveli on ilmeisesti puntari. Laitteen näytölle on näköjään keksitty parempi käyttö...



Linkkejä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti