[Seuraava päivä - Next day]
Tavaroiden pakkaus ja A:n muutto yläkertaan naisten huoneeseen. Sitten liikkeelle - retkeilymaja on päivällä kiinni. Lähdimme ensimmäisellä asemalla olleella junalla, joka sattui olemaan menossa Aizu Wakamatsuun päin. Aizussa totesimme aikataulusta, että sama juna jatkaisi Koriyamaan eli menisi Inawashiroon, jonne olimme aikoneetkin. Eli takaisin junaan lipputarkastajan ihmeeksi. Taitavat jo tuntea meidät...
Pysähdyimme Inawashiron kaupungissa, joka oli kuitenkin kaukana järvestä. Söimme siellä ravintolassa, jossa ei osattu sanaakaan muuta kuin japania, ravintolanpitäjätäti oli todella helpottunut, kun tilasimme ramenia. Sen teimme, koska emme ymmärtäneet mitään muuta seinällä olevista teksteistä kuin ramenin, jolla olimme pääasiassa eläneet Japanissaoloaikamme - halpaa ja hyvää kun se oli. Ramenravintoloissa kuuluu hyviin tapoihin ryystää äänekkäästi keittoa kulhon reunalta. Se on viesti kokille, että hyvää on. Niinpä viereisissä pöydissä istuvat tätit, jotka olivat olleet patikoimassa tai matkalla läheisille vuoriniityille, ryystivät kovaäänisesti omia nuudelikulhojaan. Yritimme mekin kovasti ja paikkaa pitävä täti näytti tyytyväiseltä.
Jatkoimme junalla Jokoon, josta kävelimme rantatietä pitkin Inawashirokohaniin eli Inawashiron järven rantaan, josta löytyikin oikea japanilaisten rantaparatiisi, jossa on paljon kauppoja ja ravintoloita. Järven rannasta voi vuokrata joutsenen muotoisia polkuveneitä. Leiriydyimme rannalle aurinkoa ottamaan ja lukemaan loppupäiväksi.
Paluumatkalla Aizussa pistäydyimme asemalla varaamassa paikat junaan maanantaiksi. Lipunsaanti sujuikin hyvin muistivihkoon piirretyn suunnitelman avulla, johon yritettiin kopioida japaniksi kaupunkien nimet ja shitei seki eli paikanvaraus: Shiokawa-> Aizu Wakamatsu -> Koriyama -> Oyama -> Ueda. Oyama olikin Oomiya, jonka virkailija raapusti muistikirjaamme. Ennen lipunvarausta laiturin lipputarkastaja ihmetteli sitä, kun tavailimme aikatauluja seinältä - niissä kun ei ollut muuta kuin japania. Itse asiassa se alkaa jo sujua, kun Lonely Planetista sai kaupunkien nimet ja numerot on aikatauluissa meikäläisiä. Lipputarkastaja toi kuitenkin meille painetun aikataulun - japaniksi sekin - ja nauraa hohotteli...
Illalla H. sai huonetoveriksi 2 japanilaista poikaa A. 3 japanilaista naista - kai äiti ja tyttäret, jotka olivat olleet päivän vaeltamassa vuorella samassa suunnassa kuin, missä mekin olimme olleet. Toinen tytöistä oli ollut Kanadassa työharjoittelussa Montrealissa ja oppinut puhumaan englantia. Ranska oli täytynyt unohtaa, sillä japanilaiselle oli englannissakin tekemistä, hän harmitteli.
Lisää kuvia Inawashirokohanista.
[Edellinen päivä - Previous day]
[Seuraava päivä - Next day]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti